Miten digitalisaatio näyttäytyy järjestökentässä? Joku voisi sanoa, että ei vielä mitenkään. Joku toinen taas, että monellakin tavalla. Molemmat ovat oikeassa. Eräs järjestökentässä jo melko pitkään näkynyt selkeä muutos on ollut vapaaehtoisten väheneminen. Onko tähän sitten syynä digitalisaatio – ihmisten vapaa-ajasta kiivaasti kilpailevat uudet olemisen ja tekemisen muodot – vai kenties jotkut ihan muut syyt? Joka tapauksessa tapamme osallistua yhteiskuntaan on muuttunut. Hyvin kouriin tuntuva esimerkki tästä on tänä keväänä korona-viruksen aiheuttama globaali terveysuhka, joka on eristänyt meitä fyysisesti toisistamme, mutta samalla on otettu aiempaa vahvemmin käyttöön digitaalisia ympäristöjä korvaamaan fyysistä läsnäoloa ja turvaamaan asioiden hoitaminen.
Järjestötoiminnan ytimessä on perinteisesti ollut ihmisten kasvokkain kohtaaminen. Digitalisaatio muuttaa tapaa olla ja toimia, olla läsnä, vuorovaikuttaa ja osallistua. Murros on monella tapaa niin merkittävä, että järjestöjen tulee tavalla tai toisella mukautua siihen. Samalla on hyvä tunnistaa, mitä uusia mahdollisuuksia tähän voi liittyä. Tätä pohdintaa ja suunnittelua tulee tehdä tiiviissä vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.